Kävin äsken miettimään että miten paljon oon muuttunu, niin ulkonäöllisesti ku muutenki .
Järkytyin kun kattelin koneelta vanhoja kuvia, mitä ei todellakaan oo paljoo koska ennen ei oikeen tullu otettua niin paljoo kuvia kun nykyään :)
Vaikka tässä taannoin sanoin etten enää koskaan halua blondiksi, kuvia katseltuani tuli ikävä vaaleita hiuksia . Värjäysprosessi olis aika pitkä, ja rahaa palais monia kymppejä kun ei näistä mustista niin äkkiä vaaleita saa.. Toisaalta oisko enää hiuksia jälellä ollenkaa :D
Jätän sen tälläkertaa vaan haaveeksi . ehkä myöhemmin ?
Viime talven alussa muutin ensimmäiseen omaan asuntooni, kun äitini muutti miesystävänsä luo mitä vihasin, enkä halunnut muuttaa heidän kanssa.
Asunto oli 48 neliöinen kaksio, kylpyammeella <3 Muuten oikein mukava, lukuunottamatta talon valittavia lähes 100-vuotiaita mummoja.
Ruuanlaitto ei oikein sujunut kun en koskaan aiemmin ollut oikein ruokaa tehnyt, ei ollut tarvis koskaan itse tehdä kun äiti teki niin hyvää sapuskaa ! :)
Ruokavaliooni kuului siis ranskalaiset ja nakit + nuudelit tai valmispitsat, myös alkoholi kuului vahvasti elämääni, joka viikonloppu, joskus viikollakin. Käytin lähes kaikki rahani juomiseen,joten rahaa ruokaan ei oikein jäänyt.
Toisin kun nyt, teen lähes päivittäin ruokaa, olen itse opetellut ja kokeillut erillaisia ruokia.Tykkään ruuanlaitosta ja leipomisesta (:
Painoin tuolloin 47-50 kg, Lokakuussa aloitin masennuslääkkeet, mitkä tietysti paransivat oloani(: Mielialani kohosi hetkessä paremmaksi.
Helmikuun lopussa muutin toiseen omaan asuntooni, eipä sielläkään asuminen oikein sujunut joten muutin huhtikuun puolessavälissä takaisin kotiin, siis äitini ja tämän miesystävän luokse. Siellä asuminenkin alkoi aika huonosti, millon menin poliisin kyydillä kotiin ja millon karkasin kotoa ..
Kesä oli hurjaa aikaa, en ollut kerrallaan edes 5 päivää selvinpäin.
Kunnes tapasin Tommin,rauhotuin hiukan. Sitten elokuun lopulla kaikki muuttui.
Äitini painostuksesta olin käynyt lääkärissä tarkistuttamassa mikä kuukautisiani oikein siirsi, kun ei raskaustestit positiivistakaan näyttänyt.
4 negatiivisen kotitestin ja 1 sairaalan negatiivisen virtsanäytteen jälkeen lääkäri soitti ja kertoi että olen raskaana, niin outoa ja ennen näkemätöntä kun se onkin olin raskaana, se selvisi verikokeella .
Vaikka uutinen oli melko toivottu olin silti sokissa.
Oltiin juuri edellisellä viikolla päätetty että unohdetaan koko lapsihaave ja keskitytään nykyhetkeen , se oli siis salaman isku kirkkaalta taivaalta, niin odottamaton mutta silti ihana (: Olen alkanut tajuamaan asian vasta nyt lähiviikkoina kun viikkoja on jo 32 ja synnytys lähestyy, aiemmin ei jännittänyt mutta nyt on pienenpieni höyhen vatsassa :) Odotan kovasti vauvan syntymää <3
Tässä vuoden takaisia ja sitä vanhempia kuvia
Tässä alle puoli vuotta vanhoja kuvia
Jälkeenpäin luettuna tää teksti on tosi sekava ja epäselvä, mut en yhtään jaksais alkaa nyt muuttelemaa sitä :D
Joten toivottavasti kelpaa :)
-Annika
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti